Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin aikominen?? No voi, mutta ärsyttävää se on silti. Oon aikonu tehdä tän jo niin kauan että nyt saa riittää se loppuun kulunu "noku en ehdi" hokeminen. Armahdan itteeni sen verran että mulla on kaks pientä lasta hoidettavana joten ihan aikuisten oikeesti arki on aika kiireistä, mutta tässä tää nyt vihdoin tulee. Tämänki pätkän kirjottaminen on keskeytyny ainaki sen viis kertaa, mutta en anna sen lannistaa. Onhan tänään sentään perjantai ja se tietää sitä että kunhan muksut illalla simahtaa, minä täytän mahani suklaalla ja sipseillä ja mietin taas miksi päätin kaks viikkoa sitten että se 10 vuotta kestäny jokapäivänen karkin syönti saa loppua.

Viime viikko olikin ihan kammottava kun se namujen napsiminen loppu ku seinään. Kädet tärisi monta päivää ja näin untaki karkeista. Suussa maistu suklaa ja varmaan joka toisessa lauseessa minkä suustani päästin oli jotain herkkuihin liittyvää. mutta minä selvisin siitä. Olin siis huimat neljä päivää ilman karkkia ja muita herkkuja ja kun perjantai koitti ahminki niitä sitte kaksin käsin. Hommahan meni siis siihen että vedin suklaata napaan myös lauantaina ja vähän vielä sunnuntainakin ja voi sitä oloa kun maanantai koitti. Se pikku piru mun olkapäälläni antoi luvan jatkaa samaa rataa, hoki miten ihanaa se karkki on eikä sen syöntiä kannata lopettaa. MUTTA MINÄPÄ TEIN SEN SILTI... Nyt on siis menossa toinen viikko ja tää oli jo huomattavasti helpompi. Kädet tärisi vain kaksi päivää :D

Saa nähdä miten muut viikonlopun suunnitelmat toteutuu. Veikkaampa että aika heikosti. Mullahan oli maanantaista asti suuret suunnitelmat lähtee kattoon Oulun yöelämää, mutta veikkaampa että ainaki tämä ilta kuluu tukkaa värjäämällä... niin ja ne karkit.. :D

Olin jo aamupäivällä reipas ja kävin kävelyllä kera nuppusten. Tuttuun tapaan tytöt istui/nukkui vaunuissa ja minä puskin vankkureita hikihatussa ja koitin keksiä mitä asiaa esikoinen milloinki osotteli. Hänellä kun ei puhetta vielä juuri tule, mutta kovasti osottelee eri asioita ja odottaa vastausta mitä ne on. Ikää näillä mamman mussukoilla on 1v 10kk ja pian 3kk <3 Koiraa sai myös pitää jatkuvasti silmällä, sen kuono kun on sellanen jenkki-imuri että syö taatusti jokasen purkan minkä löytää jos sitä ei oo kieltämässä.

SAM_0093-normal.jpg

Mun elämäni valo täyttää talvella jo kuus vuotta...


Ja näyttää ihan penikalta :D

SAM_0098-normal.jpg

Kuvan vihreä kangas on haavapuku jota arvon lady piti steriloinnin ja tyräleikkauksen jälkeen jotta haava pääsi paranemaan.

Jospas se meidän isi tulis kohta kotiin niin päästäis suunnittelemaan kauppareissua. En oo vieläkään sisäistäny miten paljon kaks aikuista, taapero ja vauva syö. No vauva nyt ei vielä juo ku maitoo, mutta kun sekin tähän taloon haetaan kaupasta.

Joka tapauksessa, viikonloppuja!